Verlan kylä Jaalan puolella

Lainhuudon haki myös Maria Matsson, joka puumerkillään vahvisti valtakirjan.

Kansallisarkisto Mikkeli: Iitin tuomiokunta. Ccb:10 Iitin ja Jaalan käräjäkunnan lainhuudatusasiain pöytäkirjat 1924. Kuva: Hannu Pukkila
Lainhuudon haki myös Maria Matsson, joka puumerkillään vahvisti valtakirjan. Kansallisarkisto Mikkeli: Iitin tuomiokunta. Ccb:10 Iitin ja Jaalan käräjäkunnan lainhuudatusasiain pöytäkirjat 1924. Kuva: Hannu Pukkila

Patruunan pytingin korjaukset edistyvät hyvää vauhtia ja niitä on mielenkiintoista seurata. Tehdasyhtiön omistuksessa oli 1890-luvulla Jaalan puolella Puolakalta vuokratulla maalla muitakin rakennuksia. Siellä oli koulu ja asuntolakasarmi, jotka kokonaan tai osittain siirrettiin 1920-luvulla vastarannalle.

Kyläyhteisö alkoi muodostua Verlaan 1890-luvulla Jaalan puoleiselle rannalle. Sinne tulivat ensimmäiset mäkitupalaiset pienille tonteille, jotka oli vuokrattu Puolakan kantatilalta. Mäkitupalaisiksi nimitettiin niitä, joilla oli oma talo vuokratulla maalla. Verlan mäkitupalaiset olivat yleensä töissä tehtaalla. Mäkitupalaisten vaiheita voi seurata henkikirjojen ja kirkonkirjojen avulla, joihin heistä tehtiin merkintöjä.

Tynkäeduskunnan heinäkuussa 1918 hyväksymä ”torpparilaki” teki mäkitupalaisille mahdolliseksi lunastaa vuokraamansa tontit. Jaalan puolen mäkitupalaiset alkoivat lunastaa tonttejaan 1920-luvun alussa. Huhtikuun 25. päivä 1924 haki 24 Verlan mäkitupalaista lainhuudon aikaisemmin ostamilleen tonteille. Asiamiehenä oli poliisikonstaapeli Nestori Soimakallio, jolle he olivat antaneet valtakirjan. Yksi heistä oli Verlan Maria Matsson. Hän sai lainhuudon Järvenpää tilalle, jonka oli ostanut Puolakalta 300 markalla vuonna 1922. Kaikki Verlassa olleet mäkitupalaiset eivät hakeneet lainhuutoa vielä silloin.

Myöhemmin alueelle tuli kunnan kansakoulu ja 1950-luvulla kesäasukkaita, jotka hankkivat tontin ja rakensivat taloja. Ensimmäisten joukossa oli myös pari kauppaa ja osuusliikkeen myymälä. Vähitellen muodostui se kylä, joka on tänä päivänä näkyvissä. Osa tonteista on edelleen ensimmäisten mäkitupalaisten jälkeläisillä, osalla on uudet omistajat.

Jaalan puolen taloista on 2010-luvulla tehty inventointitutkimukset, jolloin niiden historia ja kunto on kartoitettu. Talojen vaiheisiin liittyvät myös niissä asuneet ihmiset ja heidän vaiheensa. Talot kertovat niistä ihmisistä, jotka ovat rakentaneet talot ja tehneet niissä muutoksia.

Ensimmäisten mäkitupalaisten vaiheet ovat usein toistensa kaltaisia. Tässä yksi esimerkki:

Juho Salomoninpoika oli syntynyt Valkealassa ja tuli sieltä Jaalaan 25-vuotiaana 1882. Seuraavana vuonna hän meni naimisiin Sippolassa syntyneen 20-vuotiaan Maria Eevantyttären kanssa. Pariskunta asui Jaalan Siikavassa ja muutti kirjansa 1911 Verlaan, jossa heillä oli mäkitupalaisen talo. Mukanaan heillä oli seitsemän lasta, Taavi, Iida, Vihtori, Jalmari, Hilda, Aliina ja Jenny. Perheen isä Juho oli töissä Verlan tehtaalla. Hän oli sen ensimmäisiä työntekijöitä, aluksi ulkotöissä ja myöhemmin pakkarina. Juho oli arvostettu työntekijä. Hän jäi eläkkeelle 1913 palveltuaan tehdasyhtiötä 30 vuotta. Perheen äiti Maria kävi hevosen kanssa töissä tehtaalla jo 1880-luvulla.

Perheen lapset kävivät tehtaan koulua ja vanhin poika Taavi oli hiojana Verlan tehtaalla 1900-luvun alussa. Taavi innostui työväenaatteesta ja oli Verlan ensimmäisen työväenyhdistyksen jäsen. Seitsenvuotias Aliina kuoli 1911 ja seuraavana vuonna Iida 25-vuotiaana. Pojista Vihtori muutti 1917 Valkealaan 24-vuotiaana. Kotiin jääneet Taavi ja Jalmari liittyivät 1918 Jaalan punakaartin Verlan plutoonaan. Sodan loppuvaiheessa plutoona pakeni Verlasta Kouvolaan ja lähti sieltä junalla kohti Kotkaa. Inkeroisissa junan pysäyttivät saksalaiset joukot. Kaikki vangiksi joutuneet vietiin ensin Kouvolaan ja myöhemmin Riihimäelle, jossa heitä kuulusteltiin. Jalmari kuoli vankileirillä heinäkuussa 1918 ja Taavi sai ehdonalaisen tuomion. Taavi kuoli naimattomana vuonna 1932.

Juho isä osti tontin 500 markalla syyskuussa 1920 ja haki sille lainhuudon huhtikuussa 1924. Eläkkeelle jäätyään Juho asui Verlassa vaimonsa kanssa. Juho kuoli vuonna 1930 ja Maria 1946. Hilda tytär ei mennyt naimisiin, vaan kävi tehtaalla töissä 37 vuotta. Hän kuoli vuonna 1958 ja asui siihen saakka Verlassa. Hänen sisarensa Jenny oli mennyt naimisiin ja sai tontille lainhuudon vuonna 1956 ja asui siinä kuolemaansa saakka.

Jokainen ihminen on laulun arvoinen. Perheen vaiheista muodostuu lopulta elämän riepumatto, jota laulun sanoin kuvataan näin. ”Jos nuo tummat raidat ottaisimme pois, ei noin kirkkaita nuo vaaleatkaan ois. Huomaahan sen tämän tästä, ett´ on elo värikästä. Kuinka riepumatto muuta olla vois.”

Ensimmäisten lainhuutojen hakemisesta tulee nyt 100 vuotta. Monista aikalaisille tärkeistä asioista on vielä pitempi aika. Ensimmäisten mäkitupalaisten ja heidän jälkeläistensä kuolemasta on yli 50 vuotta. Heistä on saatavana tietoa avoimista lähteistä. Seuraavien sukupolvien vaiheista ei ole niin paljon tietoja. Kuusankosken lukion oppilaat haastattelevat tulevana kesänä talojen asukkaita ja keräävät tätä tietoa.

Hannu Pukkila

Arkistoahmatti, joka kirjoittaa Verlan tehtaaseen liittyvistä ihmisistä ja asioista

Tilaus
Jos tilaus on keskeneräinen, näet sen tiedot tässä.