Ver­lan Ma­ria

Tonttitilallinen Maria Lahti o.s. Matson (1859–1942)

Paremmin hänet tunnetaan Werlan Mariana, nimellä Maria Mattsson. Hänen lattiaan jättämistään jalanjäljistä kerrotaan Verlan tehdasmuseon opastetuilla kierroksilla. Tarina Marian jalanjäljistä alkoi elää tehdasmuseon ensimmäisen oppaan Esko Pukkilan opastuskierroksilla. Jostain syystä Esko halusi Verlan tehtaan naisista esitellä Marian ja hänen jalanjälkensä. Myöhemmin tarinasta syntyi kertomuksia ja ainakin yksi runo ja lyhytelokuva. Näissä kerrottiin osa Marian elämästä, joka ihmisiä kiinnosti.

Isäni ja hänen sisaruksensa mainitsivat joskus nimen Mattsonin Maija. Vasta myöhemmin ymmärsin, kenestä he puhuivat, enkä osannut kysellä enempää. Olen etsinyt mitä Mariasta löytyy asiakirjoissa ja muissa lähteissä ja kerron hänestä niiden perusteella. Mariasta joutuu kertomaan toisten kuvausten, asiapapereiden ja muutaman valokuvan perusteella.

Maria syntyi vuonna 1859 Heinolan maalaiskunnassa. Suomi oli autonominen osa Venäjän keisarikuntaa, jonka kolmen keisarin alamaisena Maria eli suurimman osan elämästään. Itsenäisen Suomen kansalaisena hän oli elämänsä viimeiset 24 vuotta. Hänen elämänsä aikana moni asia muuttui. Näitä olivat naisten asema, kielipolitiikka, koulutus, tiedonvälitys, asunnot ja niiden valaistus, työolosuhteet, kuljetusvälineet ja kansalaisoikeudet. Naiset olivat alistetussa asemassa 1800-luvulla. Heidän asemansa parani Marian elinaikana, mutta vieläkin siinä on tehtävää.

Aluksi ihmiset ja tavarat kulkivat vesiteitse tai hevoskyydillä ennen rautateiden tuloa. Maria ehti kokea myös autojen tulemisen. Kauan elettiin omavaraisessa taloudessa, jolloin elintarvikkeet kasvatettiin tai hankittiin lähiseudulta. Tehdastyöstä maksettu rahapalkka helpotti asioiden hoitamista. Päivärytmin määritteli aurinko. Kellot olivat harvinaisuuksia, joten työaikakin ilmoitettiin vellikellojen välityksellä. Pimeänä aikana valaistukseen käytettiin kynttilöitä ja öljylamppuja. Tehtaalla oli sähkövalo aikaisessa vaiheessa, mutta asuntoihin se saatiin vasta 1920-luvulla.

Jaalassa tehtiin ensimmäiset merkinnät suomen kielellä kirkon ja käräjien asiapapereihin 1880-luvulla. Samalla ihmisten nimet saivat uuden kielimuodon. Vuoden 1905 suurlakko johti Suomessa ensimmäisen venäläistämiskauden päättymiseen ja sääty-yhteiskunnan muuttumiseen. Toteutui yleinen ja yhtäläinen äänioikeus sekä kansanedustuslaitoksen eli eduskunnan perustaminen Suomeen. Suomessa tapahtuma oli suomalaisten yhteinen kansannousu Venäjän keisarikuntaa vastaan ja samalla osa 1900-luvun alussa suomalaisten kesken käytyä sisäpoliittista valtataistelua.

Viimeistään rippikoulussa ja lukusilla Maria oppi lukutaidon, mutta ikäistensä tavoin kirjoitustaito jäi vähäiseksi. Harvalla tavallisella ihmisellä oli tuolloin kirjoitustaito, koska sitä tarvittiin vain asiapapereissa, joiden kirjoittamisesta huolehtivat papit ja virkamiehet. Usein talonpojatkin merkitsivät asiapapereihin nimensä puumerkillä. Verlan tehtaalle perustettiin 1890 kansakoulu, jonka opetusta pääsi nauttimaan myös Marian tytär Hilda.

Sotien aikaa Maria joutui kokemaan 1900-luvulla useamman kerran. Ensimmäinen maailmansota toi pulaa ja sen seurauksena vuoden 1918 tapahtumat koettelivat Verlaakin. Viimeisinä vuosina oli ensin talvisota ja sen jälkeinen jatkosota, jonka aikana Maria kuoli.

Tiedot maailman tapahtumista tulivat suullisesti huhuina, juoruina ja matkan varrella muunneltuina. Tehtaalla oli jo 1890-luvulla puhelin, jota käytettiin tehtaan asioiden hoitamiseen ja hätätapauksissa muuhunkin. Muille puhelin tuli myöhemmin. Ensin kauppiaille ja muille sen jälkeen. Kirjoitettua tietoa pidettiin totuutena. Tämä lisäsi lukutaitoisilla tiedonhalua, jota tyydyttivät monet lehdet. Verlan lähistöllä ei 1800-luvun lopussa ilmestynyt suomenkielisiä sanomalehtiä. Verlassa tiedonhalun täytti Turun Lehti. Lehdessä oli uutisten lisäksi muutakin aineistoa, joka kiinnosti lukijoita. Lehdessä oli viihteellinen puoli sananlaskuineen, kaskuineen ja eriskummallisuuksineen. Sinne lähetettiin paikallisia uutisia ja mielipidekirjoituksia. Näin kirjoitti nimimerkki Poika Verlasta huhtikuussa 1899.

”Ei ole näkynyt Turun Lehden palstoilla minkäänlaista kirjoitusta tehtaaltamme, vaikka tänne tätä lehteä nykyään tuleekin useita kappaleita. Tuskin moni Turun Lehden laajasta lukijakunnasta tietää, missä Werlan tehdas on. Tehdas sijaitsee samannimisen kosken varrella Jaalan pitäjässä. Vaikka tämä onkin vaan pieni paffitehdas, on se kuitenkin rakennettu harvinaisen kauniisti ja näyttääkin katsellessa iltasilla sähkötulien loisteessa oikein satumaisen kauniilta.”

Linkki Turun lehteen 

Mylläri Mattssonin perhe

Mylläri Johan Gustaf Mattsson (Juhana Kustaa) oli Werlan Marian isä. Johan Gustaf syntyi Uskelassa 1833 ja kuoli 71-vuotiaana Verlassa 1905. Jaalaan hänellä oli tiivis yhteys vaimonsa kautta ja perhe asui Verlassa sekä ensimmäisen että toisen tehtaan aikana. Mattsson oli ensimmäisen kerran myllärinä Verlassa 1875–1876. Sitä ennen perhe oli ollut rakentamassa Riihimäki-Pietari rataa. Perhe oli muuttanut kirjansa Iitistä Elimäelle vuonna 1869 ja palasi takaisin 1872. Ensin Kuusanniemen Mäenpäähän ja sieltä Verlaan.

Katovuodet koettelivat Suomea 1860-luvun lopulla. Moni etsi töitä radanrakennustyömaalta, koska sieltä sai pientä palkkaa ja ostettua halpaan hintaan jauhoja. Mattssonin perhe säilyi hengissä, vaikka monet menehtyivät nälän ja kulkutautien seurauksena. Perheen vanhimpana tyttärenä 10-vuotias Maria joutui auttamaan äitiään siskojensa hoitajana ja taloustöissä.

Vuosina 1776–1886 Mattssonin perhe asui useammassa paikassa Verlan lähellä Puolakan tilalla. Aikakaudelle tyypillisesti perhe muutti usein ja asettui pysyvästi Verlaan vuonna 1886. Johan Gustafilla ja hänen vaimollaan Eva Lisalla oli Verlaan muuttaessa viisi tytärtä. Vanhemmat tyttäret olivat menneet naimisiin ennen vuotta 1886, mutta asuivat Verlan lähistöllä.

Vanhin tytär Maria Vilhelmiina (Lahti) syntyi 1859 Heinolan maalaiskunnan Taipaleen Arolan torpassa

Anna (Niemi) syntyi 1862 Jaalan Puolakalla

Ida (Iita Eriksson) syntyi1865 Jaalan Puolakalla

Mathilda (Tilda Parikka) syntyi 1869 ilmeisesti Lappeella, koska kastettiin siellä.

Aurora (Penttilä-Inkilä) syntyi 1875 Verlan tehtaalla

Lisäksi perheeseen kuului kasvattipoika Juho Taavi Heinonen, joka tuli 13-vuotiaana Verlaan 1889. Hänen äitinsä, myllärin vaimon sisko, oli kuollut edellisenä vuotena. Juho Taavi oli myllärin tyttärien serkku. Hän toimi Jaalan puolen myllärinä kasvatti-isänsä jälkeen 1930-luvulle saakka, jolloin muutti perheensä kanssa Valkealan puolelle.

Vanhin tytär Maria Vilhelmiina käytti isänsä nimeä Mattsson, vaikka oli mennyt 1880 naimisiin Juho Taavi Iisakinpoika Lahden kanssa. Virallisissa ilmoituksissa hänen nimensä oli Maria Lahti. Marian täyttäessä 80 vuotta oli lehdissä pikku-uutinen ”80 vuotta täyttää tänään tiistaina tonttitilallinen, leski Maria Vilhelmina Lahti Jaalan Nisuksessa.”

Marian ja Hildan tarina

Verlan Maria tunnetaan pitkästä työurastaan. Pitkät työurat olivat aikakaudella tyypillisiä. Elämä muodostui työnteosta ja vähäisestä vapaa-ajasta. Marian elämään kuului muutakin kuin työntekoa. Hän huolehti toimeentulonsa lisäksi tyttärestään Hildasta. Mariasta ei ole säilynyt haastatteluja eikä hänen tekemiä muistiinpanoja. Hänen kohdalla joudutaan tukeutumaan tytär Hildan haastatteluihin ja muistiinpanoihin. Hilda Aarteloa on haastateltu vuosina 1964 ja 1972. Lisäksi hän on kirjoittanut asioista muistiinpanoja. Marian ja Hildan elämät ovat eri aikakausilta. Maria oli lukutaitoinen ja käynyt rippikoulun. Hilda oli käynyt useamman vuoden kansakoulua ja oppinut lukemaan ja kirjoittamaan.

Maria kulki vanhempiensa mukana siihen saakka, kun kävi rippikoulun 1877. Sen jälkeen hän työskenteli piikana Verlan lähistön taloissa. Vuonna 1880 hän oli Jaalan Poterilla ja silloin hänet kuulutettiin ja vihittiin Juho Taavi Lahden kanssa. Heille syntyi 1883 ainoa yhteinen lapsi, joka sai kasteessa nimen Hilda. Maria lähti tyttärensä kanssa Verlaan vuoden 1887 tienoilla. Haastattelussa Hilda kertoo tulleensa alle 5-vuotiaana isovanhempiensa luokse ja äitinsä olleen leski. Myöhemminkään hän ei kerro isästään eikä syntyneestä veljestään.

Maria aloitti vakituiset työt tehtaalla 1887. Työtä tehtiin kuutena päivänä viikossa. Aluksi työpäivä oli 12-tuntinen. Vuodesta 1917 lähtien työpäivän pituus oli kahdeksan tuntia. Lähes koko työuran Maria toimi pahvien lajittelijana, jaotellen eripainoiset pahviarkit omiin lokeroihinsa.

Aluksi Maria ja Hilda asuivat yhdessä myllärin perheen kanssa. Myöhemmin he muuttivat taloon, joka oli Puolakalta vuokratulla tontilla. Hilda ilmoittautui syksyllä 1890 tehtaan kansakouluun. Koulun matrikkeliin Hilda merkittiin kolmantena oppilaana.  Merkinnät olivat: Mattsson Hilda, s. 25.6.1883 rokotettu, Jaala Honnilan Uutela, vanhemmat: renki Juhana Honnilan Uuutelasta äiti Maria Wilhelmiina Juhon tytär/ Mattsson.

Hilda kävi koulua neljä luokkaa ja erosi koulusta 1.9.1896 ilman päästötodistusta. Syy eroon oli ehkä se, että äiti Maria odotti lasta. Maria synnytti joulukuussa 1896 avioliiton ulkopuolisen poikalapsen, joka hätäkasteessa sai nimekseen Wiljo Ludwig. Kastaja oli Marian sisko Tilda Parikka ja kummeina hänen toinen siskonsa Iita Eriksson ja heidän äitinsä Eeva Liisa. Isästä ei ole merkintää. Poika kuoli kahdenpäivän ikäisenä.

Hilda asui äitinsä kanssa. Hän pääsi ripille 1899. Vuonna 1901 Hilda meni viideksi vuodeksi tehtaalle lajittelemaan pahvia, äiti-Marian työkaveriksi. Hilda oli aktiivinen ja arvostettu. Hän toimi Verlan työväenyhdistyksessä, johon tehtaan johto suhtautui myötämielisesti. Yhdistys kokoontui yhtiön omistamalla Ojaselan tilalla ja yhtiö tuki toimintaa myös rahallisesti. Eteenpäin -lehti 3.2.1906, nro 13, s.3: Listalla rahoja keräämään walittiin Dawid Lahtinen ja Hilda Lahti. Saman päiwän iltana oli yhdistyksen huwitoimikunnalla pakettiiltama Ojaselän talossa, johon yleisöä saapui oikein riskisti. Luettiin eräs kertomus alkohoolin turmiollisesta waikutuksesta ja lausuttiin pari runoa ja wälillä laulettiin työwäen lauluja. Yleisön käytös oli hilpeä. Lopuksi huomautan yhdistyksen jäseniä, etenkin naisia, että saapukaapas yhdistyksen kokouksiin keskustelemaan yhteisistä asioista.

Hildaa pyydettiin vastuulliseen tehtävään mylläri Heinosen tyttären ja tätiensä kolmen lapsen kummiksi. Vuonna 1906 Hilda meni naimisiin luokkakaverinsa Anton Ukon kanssa, joka oli ollut Kotkassa maalarinopissa ja otti myöhemmin sukunimen Aartelo. Kirkonkirjoihin tehtiin merkintänä: Tehtaan työntekijä Hilda Lahti ja maalari Anton Ukko

Hääkuva Museoviraston kokoelmissa 

Häitä varten oli sulhasen isä rakentanut tanssilavan Marian talon lähelle. Kuva tanssipaikasta Museoviraston kokoelmissa 

Nuoripari muutti Selänpäähän, jossa heille syntyi useampia lapsia. Vuonna 1912 he muuttivat Kuusankoskelle, missä oli paremmat työmahdollisuudet.

Marian isä kuoli 1905 ja Marian äiti muutti hänen luokseen. Marian äiti kuoli 88-vuotiaana 1924. Marian elämä muuttui 1910-luvulla, kun hänen siskonsa perheineen muuttivat pois Verlan läheisyydestä Valkealaan ja Helsinkiin. Ensimmäisen maailmansodan aikana oli monenlaista puutetta ja kevään 1918 sisällissota kosketti Verlaa ja Mariaa läheisesti. Tyttären mies Anton Aartelo pidätettiin ja joutui vankileirille Tammisaareen, jossa hän kuoli vuonna 1925. Hilda jäi punaleskeksi kolmen lapsen kanssa.

Mäkitupalaisille tuli 1920-luvun alussa mahdolliseksi lunastaa vuokraamansa tontit itselleen. Maria oli niiden 24 ensimmäisten joukossa, jotka Verlassa 1924 lunastivat itselleen tontit. Tämän jälkeen heitä nimitettiin tonttitilallisiksi. Maria jäi eläkkeelle 1936. Työnteosta huolimatta hänellä oli muuhunkin aikaa. Hildan lapset olivat usein kesäisin hänen luonaan 1920-luvulta lähtien. Museoviraston kokoelmissa on Mariasta kuvia hänen viimeisiltä vuosiltaan, Niissä hän näyttää rauhalliselta ja tyytyväiseltä.

Kuva Mariasta Museoviraston kokoelmissa 

Anja Kujalan kokoelmissa on Mariasta ja Hildasta ja hänen lapsistaan monta valokuvaa. Ensimmäiset ovat 1890-luvulta. Niissä kuvissa näkyy Marian elämä toisesta kulmasta. Ensimmäisessä kuvassa Maria on tiukkailmeinen solakka nainen ja Hilda kouluikäinen tyttö. Kolmikymppisestä Mariasta näkee työn rasituksen ja leivän vähyyden ja Hildasta lapsen viattomuuden. Kylän yhteisöllisyydestä kertoo kuva, jossa Maria ja muut ovat 1930-luvulla naapurissa perunan nostossa. Lisäksi on kuvia, jotka kertovat Hildan ja tämän tyttären Helvin vierailleen usein Marian luona. Hilda on muistellut äitiään ja Verlaa vielä 90-vuotiaana. Hilda kuoli 92-vuotiaana vuonna 1976.

Maria kuoli 83-vuotiaana syksyllä 1942. Hautakivessä on nimi: Lahti Maria os. Matson. Monella tavalla on Marian nimi kirjoitettu, mutta minulle hän on Werlan Maria.

Tehtaan lattiassa olevia jalanjälkiä katsellessa voi Marian lisäksi ajatella kaikkia yksinhuoltajia ja leskiä Verlassa ja muualla.

Hannu Pukkila
Arkistoahmatti, joka kirjoittaa Verlan tehtaaseen liittyvistä ihmisistä ja asioista