Työväen asuinalue
Verlan puuhiomon ja pahvitehtaan ympärille syntyi 1800-luvun lopulla kylä, jossa oli erilaisia asumuksia pienistä torpista suuriin asuinkasarmeihin. Taloja rakennettiin niin työläisten kuin tehdasyhtiönkin toimesta. Verlan tehdasyhtiö osti vuonna 1896 Ojaselan tilan, jonka päärakennukset sijaitsivat noin kolmen kilometrin päässä tehtaalta. Tehdas halusi omistukseensa tilaan kuuluvan Verlankosken Valkealan puoleisen ranta-alueen. Työntekijät rakensivat mökkejään tehtaan maille. 1910-luvulla tehdas alkoi lunastaa mailleen rakennettuja työläisten mökkejä. Työntekijät saivat jäädä mökkeihin asumaan ilman vuokraa. Yhtä lukuunottamatta mökit myytiin tehtaalle. Valkealan puoli Verlan kylästä onkin säilynyt hyvin autenttisena ja on tänä päivänä tärkeä osa Verlan maailmanperintökohdetta. Työväen asuinalue kertoo tehtaan työläisten elämästä.
Kymiyhtiö perusti Verlaan työntekijöilleen lomakylän vuonna 1967, kolme vuotta puuhiomon ja pahvitehtaan toiminnan päättymisen jälkeen. Verlan lomakylä oli kaikkien Kymiyhtiön tehtaiden työntekijöiden ja heidän perheidensä käytössä. Väkeä kävi niin Heinolasta kuin Kotkastakin saakka. Ensimmäisenä kesänä käytössä oli vain muutamia asuntoja. Seuraavaksi kesäksi 1968 kunnostettiin lisää entisiä tehtaan työntekijöiden asuntoja ja rakennettiin neljä uutta lomamökkiä. Kesäksi 1969 valmistui jälleen neljä uutta mökkiä, jotka ovat myös tänä päivänä Verlan vierailijoiden vuokrattavissa ja tunnetaan Raili-Kaarina -mökkeinä. Tuomi, Haapa, Pihlaja ja Paju -nimisten mökkien valmistumisen jälkeen lomakylässä oli paikkoja yli 100 vieraalle.
Verlan tehdasmuseo avattiin 1972 ja sen toiminta yhdistettiin luontevasti Verlassa jo toimivaan yhtiön lomakylään. Lomakylän työntekijöiden mukaan mökit olivat kesällä aina täynnä ja tulijoita olisi ollut enemmän kuin oli tilaa vastaanottaa. Lomakylässä kävi kesän lomalaisten lisäksi paljon väkeä yhtiön järjestämillä kursseilla ja kokoustamassa, erityisesti keväisin ja syksyisin.
Lomakylässä järjestettiin erilaista toimintaa. Lomakylän Riihitanssit tanssittiin ”Riemuriihessä” eli tehtaan entisessä kollavarastossa: soitettiin äänilevyjä ja joskus saattoi jollakin olla haitari mukanaan. Myöhemmin tansseissa esiintyi usein tanssiorkesteri Hugo Mullqvist. Vesi oli tärkeä elementti lomakylässä. Jokaisella mökillä oli oma nimikkosoutuveneensä ja Verlassa oli hyvät uimarannat. Lomalaiset soutelivat ja kalastelivat. Lomakylässä ulkoiltiin paljon. Oli
lentopallokenttä, pelejä, liikuntavälineitä ja myöhemmin myös tenniskenttä. Lomalaiset kävelivät myös luontopoluilla metsässä. Lomakylässä oli töissä ohjaajat, jotka keksivät liikuntapainotteista tekemistä.
Ohjaajien lisäksi lomakylässä työskenteli emäntä, keittäjiä, tarjoilijoita, siivoojia ja ulkotyöntekijöitä. Lomakylä pyöri noin kymmenen työntekijän voimin. Lomakylän työntekijöiden esimiehenä toimi Kymiyhtiön sosiaalipäällikkö. Lomakylän ensimmäisen kesän jälkeen oli valiteltu yhteisen ruokalan puuttumista. Tätä toivottiin, koska se ’antoi mahdollisuuden perheenäideille viettää lomaa ilman ruoanlaittohuolia’. Tehtaan väentupaan, kiillottamosiiven päätyyn, kunnostettiin lomakylälle kahvila ja patruunan pytinkiin ruokailutilat. Patruunan pytinki toimi lisäksi kurssien koulutustilana. Kylässä oli tuolloin kauppa ja myös myymäläauto kävi kolmasti viikossa.
Henkilöstön lomakylätoiminta päättyi 31.12.2006 ja kesäkaudesta 2007 lähtien lomamökit ovat olleet kaikkien vuokrattavissa.