Kasvit kertovat Verlan historiaa
Puutarhurilta ehkä kysytyin kysymys on, mikä mahtaa olla puiston suurilehtinen kookas puu nimeltään. Puiston harvinaisin ja ehkä samalla erikoisinkin puulaji on mantsurianjalopähkinä Juglans mandshurica, joita on patruunan puistossa kaksi yksilöä. Se on sukua mm. syötävälle saksanpähkinälle. Sitä on viljelty ainakin Mustilassa 1930- luvulta alkaen, mutta ei jostain syystä ole vieläkään kovin yleinen, vaikka onkin hyvin talvenkestävä. Pähkinät itävät hyvin ja se onkin levinnyt sinne tänne museoalueella, kiitos oravien. Lehdet muistuttavat isoa pihlajan tai saarnen lehteä ja voivat olla käsivarren mittaiset. Verlan pähkinät ovat mahdollisesti 1940- luvulta.
Varmuudella vanhimpia kasveja ovat pytingin verannan kivijalkaa kiertävä imukärhivilliviini, joka näkyy jo ensimmäisissä valokuvissa 1880- luvulta, sekä puiston iso vaahtera, okakuuset, kanadantuijat ja kuorimon päädyn puistolehmukset, jotka kaikki lienevät istutettu 1800–1900- lukujen vaihteessa. Perennojen lomassa kasvava marjaomenapensas näkyy kookkaana jo 1950- luvun valokuvissa.
Verlalle tunnusomaisia kasveja ovat mm. ympäri museoaluetta levinneet ukkomansikka, tuoksuorvokki; vanhojen puutarhojen jo unohduksiin jääneitä lajeja molemmat, punalehtiruusu sekä luonnonvarainen, mutta Verlaan aikanaan istutettu euroopanpähkinäpensas. Tuoksuorvokki onkin henkilökohtainen suosikkini Verlan kasveista. Se jää huomaamatta monelta, sillä se kukkii huhtikuun puolivälistä vappuun. Se viihtyy puolihoidetuilla alueilla katveessa ja parhaiten ilmoittaa olemassaolonsa huumaavalla parfyymin tuoksullaan, sellaisella, jonka voisi kuvitella leijailevan ilmassa patruunan rouvan helmojen heilahtaessa ohitse menneinä aikoina.
Perennoista osa on vanhoja, mutta varmuudella ei voi sanoa mitkä. Vaikka joka aikakaudella istutuksia on muokattu ja uusittu, on niissä pitkälti käytetty niitä kasveja mitä paikalla on jo valmiiksi ollut. Ainakin useamman kymmentä vuotta vanhoja ovat mm. kultapallo ja syysleimut, samoin punainen ja violetti daalia, joiden mukulat on saatu lahjoituksena. Puutarhurilla riittää salapoliisityötä, kun yritän löytää mahdollisia lajikenimiä ja niistä edelleen selvitellä jalostusvuotta, jotta saisin jotakin osviittaa kasvien mahdollisesta iästä ja siitä ovatko ne istutettu tehtaan vai museon aikana. Todellisia mysteerikasvejakin löytyy, mm. keltainen ruusu ja tumman lila syreeni, joiden lajikenimet ovat hämärän peitossa eikä niitä kukaan ole vielä tunnistanut. Molemmat ovat kasvaneet Verlassa vähintään kymmeniä vuosia.
Toisinaan asiakkaat tuovat arvokasta lisätietoa Verlan kasveista. Vuosi sitten eräs asiakas tuli katsomaan pytingin edustalle kurjenmiekkoja, joita ei sitten löytänytkään. En ollut kuullutkaan moisista ja selvisi, että hän oli 1990- luvulla ottanut mukaansa juurakon pätkän ja kyseinen iiris kasvoi nyt enää vain hänen pihallaan. Näin saatiin palautettua pala Verlan puutarhahistoriaa takaisin. 1950- luvulla virkailijatalo VB1:n rinteessä on viljelty mansikkaa, jota sieltä edelleen löytyy viljelyjäänteenä ja kasvaa nykyisin myös näytekasvimaalla. Pari vuotta sitten asiakkaana kävi vanha mansikanviljelijä, joka kiinnostui tutkimaan lajiketta. Hänen valistunut arvauksensa lajikkeeksi oli ´Abundance´, josta mm. Suonenjoen viljely on alkanut 1900- luvun alussa.
Toisinaan teen vielä kasvilöytöjä itsekin. 2019 istutimme uutta kivikkokasvialuetta pytingin taakse vanhan istutusalueen paikalle. Kaivettaessa vanhaa penkin pohjaa löytyi sieltä peukalonmittainen pionin juuri, joka peiteltiin takaisin maahan löytöpaikkaansa. Tänä kesänä pionin ensimmäinen nuppu neljän vuoden odotuksen jälkeen avautui. Tämä vuosikymmenet Ruususen unta uinunut yksilö osoittautui samannäköiseksi kuin suurin osa Verlan vaaleanpunaisista pioneista, jonka lajikenimi niin ikään on edelleen epäselvä.
"Uusvanhoja" kasveja edustavat puistoon muutama vuosi sitten istutettu tarhakurtturuusu ´Huvimaja´, entinen ´Lysthuone´, joka on löytynyt Mustilan kartanon puistosta. Viime vuonna istutettiin Verlan 150- vuotisjuhlavuoden puu, tammi, joka on Oravalan kartanon 1700- luvulla perustetun tammipuiston jälkeläisiä. Nämä kasvit juurtuvat osaksi paikallis- ja puutarhahistoriaa.
Elisa Lönnroth
Verlan tehdasmuseon puutarhuri